Teknologiaseikkailuun on eksynyt opeopiskelijoita, jotka ovat valmiina loikkaamaan, kirjaimellisesti. Nauravaisia, innostuneita ja seikkailunhaluisia opeopiskelijoita ovatkin. Yksi näistä opiskelijoista on innostunut kullan etsimisestä, toinen haluaisi olla Super Mario ja kolmas on jo luvannut tehdä teknologiaseikkailuille oman laulun.

Miksi opeopiskelijat sitten ovat mukana?

No tietenkin, kukapa meistä tulevista uusista erityisopettajista, luokanopettajista tai musiikinopettajista ei haluaisi olla etunenässä hyppäämässä digiloikkaa kohti uutta opetussuunnitelmaa ja  tulevaisuuden työelämään. Ainakaan me emme jää sanattomaksi luennoilla, kun lehtorit välttelevät sanamörköä ”ohjelmointi”. Ja harjoitteluissa uskallamme näyttää sen, miten sitä digiloikkaa sitten hypätään.

Nyt loikataankin sitten muutaman opeopiskelijan ensimmäiseen harjoitteluun Joensuun Normaalikoululle.

seikkailupyörä”Kello on kahdeksan korvilla. Me Riina, Nea ja Joonas istumme pannukahvien äärellä ja tuijottelemme ikkunasta ulos. On hyvä päivä pikkuruiselle teknologiaseikkailulle. Matka Joensuun Normaalikoululle alkaa muutaman laatikon ja pyörän kanssa. Näytämme omituiselta seurakunnalta, kun lähdemme valumaan tavaroinemme kohti Norssia. Tämä päivä on Riinalle ja Nealle erityinen. Olemme ensimmäistä kertaa seikkailemassa ihan vain keskenämme ilman tukijoukkoja.

Norssilla on uusien opettajan alkujen ensimmäinen harjoittelu menossa ja myös Riina, Nea ja Joonas ovat keltanokkina mukana. Sillä välin, kun oppilaat siirtyvät koulun yhteiseen aamunavaukseen, alkaa luokassa ja koulun liikuntasalissa puurtaminen. Joonas hakee tabletit, Nea muuntaa luokan nallen pesäksi ja Riina teippailee Yhdistä-peliä jumppasalin lattiaan.

Miniseikkailu tai ei, kaikki ovat innoissaan ja jokaisen mahanpohjaa kutkuttaa.

Oppilaat jaetaan kolmeen ryhmään, jotka vuorotellen pääsevät kuhunkin pajaan kokeilemaan ohjelmointia nallejen kanssa, kuvaamaan trailereita, sekä näyttämään kykyjään Yhdistä-pelin parissa. Kun oppilaat pääsevät pajoihin, kolmoiskunnan jännitys sulaa silkaksi innoksi ja Norssilla raikuvat ilon huudahdukset.

Päivän aikana tuli nosteltua tassuja taivasta kohti nallejen kanssa ja tiedä vaikka Norssilla olisi hetken ollut vallitsevat yhdistämisen suomenmestarit. Vetäjillä riitti virtaa vielä seikkailun kasaamiseen seuraaviakin viikareita varten, eikä pakkailuun yhdessä kauaa mennytkään. Tunne oli loistava. Tästä on hyvä jatkaa.”

Nähdään seikkailuissa ja loikataan yhdessä!

Nea ja Riina