Etsimme kolmen ihmisen voimin idearikasta reksiä marraskuussa. Minä, Minna Kela ja Mikko Jokinen kiersimme erilaisia koulua ympäri maan reilu 20 kappaletta. Tässä on vaikutelmia ja ajatuksia opettavaiselta matkalta. Minulle kierros oli hyödyllinen, vaikka se suoranaisesti vei varsin paljon rahaa ja aikaa. Niiden vastineeksi näin ja kuulin monenlaista opiksi otettavaa, jota voimme hyödyntää koulujen kanssa töitä tehdessämme.
Tämä matkapäiväkirja on julkaistu, jotta muutkin kouluista kiinnostuneet saavat aavistuksen kuinka hienoja ja maamme tulevaisuudelle omistautuneita rehtoreita ja opettajia on. Ehkä juuri sinun naapurisi on yksi heistä.
Muistutuksena vielä idearikas reksi -palkinnosta: Vaikka siihen saatiin paljon perusteltuja ehdotuksia, kaikkiaan yli 70 kappaletta, jäi moni esimerkillinen koulu ja idearikas rehtori nimeämättä. Lisäksi perustelujen pohjalta tutustumiskierrokselle valinta on jossain määrin makuasia. Lähdes kymmenen tutustumiseen valittua koulua jäi lisäksi pois kierrokselta, koska ei saatu aikataulua sopimaan tai edes yhteyttä rehtoriin.
Tutustumamme koulut ovat joka tapauksessa maineensa ansainneet. Hämmästyttävän hyvä yhteishenki ja koulun opettajien sekä oppilaiden keskinäinen ilmapiiri yhdistävät useita vierailemiamme kouluja. Kumpikaan ei maksa yhtään euroa rakentaa, mutta ovat arjessa korvaamattoman arvokkaita.
Lukuintoa!
Jouni Lintu
PS Alussa ovat minun vaikutelmani. Minnan ja Mikon merkinnät täydennetään kirjoituksen häntäpäähän.
Merisaappaan koulu
Merisaappaan koulu poikkeaa tavallisesta peruskoulun yläkoulusta. Koulu on pieni ja sen lisäksi se toimii useassa erillisessä yksikössä. Oppilaat asuvat lastensuojelulaitoksissa, joiden yhteydessä koulun yksiköt ovat.
Päärakennus on punatiilinen. Yksikerroksinen rakennus kiertää sisäpihaa. Ikkunoista näky sisälle toisin kuin ulkopuolelta, jossa on vain umpiseinät. Rehtori kertoo viereisen alakoulun oppilaiden säikähtäneen, kun he kerran näkivät liikettä ikkunasta. Koulu on atodella piilossa.
Rehtori Tiina Korpela-Liimataisen esittelee koulun idean. Punainen lanka on positiivisuus. Nuorilla on taustallaan monenlaisia ikäviä kokemuksia ja niiden jälkeen ei enää auta muistuttaa heitä kaikista asioista, jotka ovat huonosti. Kun oppilas tulee kolme tuntia myöhässä kouluun, on häntä mukava, että hän ylipäätään saapui paikalle. Koululla tämä myös kerrotaan oppilaille. Aamulla pääsin erään yläkouluryhmän tekemisiä seuraamaan ja positiivisuus tuntui koko ajan.
Opettaja kehui koulun olevan Tiinalle sydämen asia. Käsitys vahvistui minulla, kun tutustuin suunnitelmiin ja sijaisen aineistoon. Päivittäin tarpeellinen tieto ja monenlaisia vinkkejä laidasta laitaan on koostettu nopeasti omaksuttavaksi. Pienessä koulussa tällainen perusteellisuus on poikkeuksellista. Oppilaspaikkoja on vain 45.
Tausta-ajatus perustuu positive educationin / positiivisen psykologian perustalle. Siinä korostetaan ja vahvistetaan vahvuuksia ja hyveitä. En ole ennen suuntaukseen törmännyt. Siihen jälkikäteen tutustuminen oli erittäin mielenkiintoista. Maailmalla on esimerkkejä sen soveltamisesta ja sitä hyödynnetään eri puolilla. Näin laajan toimintamallin käyttöönotto Suomessa jo yksinään kelpuuttaa kenet tahansa idearikkaaksi! Satunnaisen arkiaamupäivän vaikutelmana minulle jäi, että idea ei voi olla ainakaan ihan pöhkö – niin paljon iloisia kasvoja vastaan tuli.
Käytännön toteutus menetelmien kanssa oli vaikuttavampi, kuin arvasinkaan. Aineisto, jota koulussa on tehty, on korkeatasoista ja sitä on testattu käytännössä. Graafiseen valmisteluun on käytetty mm. mainostoimistoa. Saatamme lähiaikoina kuulla tieteellisestä toiminnasta kotimaassakin aiheesta. Aloitteellisuutta on monessa suhteessa.
Vierailu Merisaappaan koulussa muistutti siitä kuinka erilaisia lähellämme olevat koulut ovat. Oppilaiden taustoissa, koulujen koossa, rahoituksessa on kaikissa valtavia eroja. Osaammeko aina arvostaa koulujen johtajien ja rehtoreiden ponnistelua? Onko meillä aavistustakaan ongelmista, joita heidän pitää ratkoa? Teemmekö vahingossa heidän elämänsä vaikeammaksi kaventamalla toimintavapautta?
Luulen, etteivät Merisaappaan koulu ja muut vastaavassa asemassa olevat koulut ole ihan päällimmäisenä mielessä, kun suomalaista keskitettyä yhteiskuntaa suunnitellaan.
Lämmin kiitos Tiinalle, muulle henkilökunnalle ja oppilaille! Tarjositte minulle mieleenpainuvan aamupäivän ja erittäin ystävällisen vastaanoton. Välittäkää tsemppiviestini myös moottoripyörän moottoriprojektiin. Insinööriä lämmittää, että nuorilla on projekteja.
Mankkaan koulu
Saavuin Mankkaan koululle viimeiset sadat metrit kävellen. Syksyiset pilvet hämärsivät Espoon päivänvalon ja miltei satoi. Marraskuinen tihkusade oli tauonnut, mutta Suomenlahden kostea ilma vyöryi yli ja odotti tiputteluhetkeään.
Omakotitalot ympäröivät mäkeä. Vasemmalle jää Mankkaanpuron koulun alakoululaisten iloinen välituntimekastus. Silokallion takaa pilkottaa puiden välistä vaalea pitkä rakennus- lasia, vahvasti erottuvat kaksi porraskäytävätornia. Piha on hiljainen.
Sisälläkin on hiljaista. Onkohan tämä oikea paikka? Ulkona oli kyllä opaste pääovelle ja oven päällä luki suurella Mankkaan koulu.
Vastaan tulee hymyilevä nainen, opettaja varmaankin. Kysyn rehtoria. – Tästä ylös ja avoimesta ovesta sisään, on selkeä neuvo. Avoin ovi – kiva, että rehtorilla on ovi auki. Ovi on tosiaan auki. Rehtorin työhuoneeseen pääsee suoraan porrastasanteelta. Opettajainhuoneeseen kuljetaan eri ovesta. Onkin kätevää, että rehtori on ensimmäisenä tavattavissa. Monessa koulussa rehtori onkin piilossa opettajainhuoneen sivussa tai takana.
Saan teen. Näin hyvää haudutettua teetä ei kovin usein saakaan. Kotonakin tulee tehtyä kiinalaisittain vihreää teetä – samat teenporot liotetaan ainakin kolmeen kertaan. Nuukuutta ja laiskuuttahan siinä tietysti on myös. Ninan kanssa istahdamme oven oikealla puolella olevan pöydän ääreen. Huone on valoisa, vaikka ulkona on hämärää. Työhuone on viihtyisän tuntuinen. Huonekalut ovat käytännöllisiä ja pehmeällä on mukava istua. Tyylitajuni ei kerkeä käynnistyä, että rekisteröisin mitä tarkalleen näen. Koulu kiinnostaa. Smalltalk vaihtuu koulun toiminnan kertomukseksi – luokittain opettajien tiimit, organisoitu noin, oppilasmäärä reilu 300. Onkin tosi hienoa, että opettajat pysyvät täällä. Miksikö täällä on niin rauhallista? – Ai ysien tet.
Oppilailla on kahden viikon lukujärjestys. En ole siihen törmännytkään aikaisemmin. Täälläkin pidetään pitkiä oppitunteja, mutta ne pidetään myös vähien viikkotuntien aineissa. Pitkien tuntien ansiosta voi järjestää monenlaista opetusta. Ninan kanssa syntyy kiinnostava keskustelu oppilaiden motivaatiosta ja sen ylläpidosta.
Matematiikan opetuksesta paljastui minulle uusi motivointikeino, taulukkolaskentaohjelman käyttö vaihteluna. Oppilaille on ihan tavallisesta poikkeavaa rakentaa kaavoja ja antaa koneen laskea. Minusta siinä on potentiaalia myös uuteen näkökantaan. Ongelmasta voi oppia enemmän, kun sitä ratkoo erilaisilla tavoilla, erilaisin välinein. Lisäksi tietysti vaihtelu virkistää.
Tietotekniikka paljastui jo ennen vierailua. Koululla oli omatkin kotisivut, omalla tyylillä. Paljastuu, että painotuksella on pidempi historia. Vanhempi konkari on tehnyt järjestelmiä harrastusmielessäkin. Koulun toiminnalle aktiivinen ote on tuonut monenlaista hyvää. Suuren kaupungin toimintatavat ja olosuhteet rajaavat arkea tietotekniikassakin. Sen kanssa eletään. Pädejä on hankittu. Ne on hankittu ensin opettajille. Opettajat voivat toimia tuttujen välineiden kanssa varmoin ottein. Pedagogisissa haasteissa on tekemistä ilman epävarmuutta tekniikan huonosta tuntemisesta.
Koulun erityisluokilla on hyviä kokemuksia padien käytöstä. Vanhat kunnon kuvakortit ovat saaneet niistä hyvän kaverin. Ohjelmia on niihin tarkoituksiin saatavissa. Autistien viestintäapu on kiintoisaa. Tällainen tavallinen insinööri ei ihmisen toiminnasta niin paljon tiedäkään.
Koulun toiminta on vakiintunut. Reiluun kahteenkymmeneen vuoteen perusasiat ovat hioutuneet kohdalleen. Aloitteellisuus ja idearikkaus saavat täällä erilaisia muotoja, kuin kriisissä olevissa kouluissa tai vasta perustetuissa oppilaitoksissa. Nina vähätteli omaa rooliaan. Hän katsoi, ettei lyhyehkön rehtorina olonsa aikana ollut isoja asioita ehtinyt tehdä. Kuitenkin suomalaisen asioihin suhtautumisen perusteella tämä on aika varma merkki, että hän on oikea nainen paikallaan. Meillähän ei ole tapana kehua aikaansaannoksillamme. Ainakin koulun vaikutelma on hieno – niinkin hieno, että varmaankaan se ei sellainen voisi huonon rehtorin koulussa olla.
Lähettäisin oman lapseni hyvillä mielin tänne kouluun. Mankkaan koulu on vakiintunut omalle korkealle tasolleen. Koulun rauhallisuus, ihmisten ystävällisyys vieraalle, siisteys – kokonaisuus teki hienon vaikutelman. Ekologinen Espoon kierros jatkuu bussilla 110. Odotusta pysäkillä on vain neljä minuuttia. Hymyilevä eläkeläispariskunta nousee kanssani samaan bussiin.
Espoonlahden lukio
Espoonlahden lukio, Harri Korhonen
Sateinen ja sumuinen aamu Länsiväylän bussissa edelsi ensikohtaamistani Espoonlahden lukioon. Suomenojan kohdan siltatyömaasta varoiteltiin aikataulutiedoissa. Espooseen päin menijöitä ei ruuhkaksi asti silti riittänyt.
Talo on hyvin seitsemänkymmenlukulainen. Kirkkaat värit kirjovat laatikkomaista kaksikerroksista rakennusta.
Kotitalousluokan ikkunoista näkyy sisälle. Oppilailla on hauskaa keskenään. Nauru näkyy muttei kuulu. Tämä taitaa olla peruskoulun puolta. Lukiolle mennään varmaan sisään toisesta päästä. Ulkona hämärä syrjäyttää pimeän, mutta raskaat sumupilvet varjostavat taivaan.
Sisällä on hiljaista, puhdasta, uutta ja selkeää. Talo ei ole alkuperäisessä kunnossa, vaan selvästi vastikään kunnostettu. Opasteet ovat selkeimmät kiertueellani.
Harri Korhonen kättelee huoneessa, joka löytyi helposti hallinto-viittoja seuraten. Alkutunnustelu on lyhyt. Intensiteetti kasvaa keskustelussa nopeasti, kun päästä koulun kehittämiseen. Hallinnon kehittämistä, työilmapiiriä, innostuksen luomista –Koulussa tuntuu olevan yritystä.
Koululounaalla parin tunnin keskustelun jälkeen saan kontaktia muihinkin ihmisiin. Kalaruoka on hyvää. Isoilla kouluilla on minunkin kiva syödä, kun gluteenitonta ruokaa on saatavilla. Espoonlahden koulu/lukio ei ole tässäkään suhteessa pettymys.
Kiertueen pisin keskustelu on monipuolinen, yllättävä, viihdyttävä. Se on opettavainen. Ihmiset huomioon ottava humaani asenne ja aktiivinen tärkeiden asioiden eteenpäin vienti antavat uskoa tulevaan. Lukiolle tulee suomalainen huippupuhuja Juhana Torkki luennoimaan. Lukiolla kokeillaan tätä ja sitä. Nämä asiat ovat osoittautuneet hyviksi. Lista on pitkä, suorastaan esimerkillinen.
Antoisa keskustelu syntyy koulun asemasta suomalaisessa kunnassa. Espoon erityispiirteitä pohdimme yhdessä. Maailma ei ole valmis, mutta täällä on ainakin ideoita sen kehittämiseen!
Pikavierailuni venyi yli nelituntiseksi. Harri kiitti, että oli innostavaa keskustella asioista. Tällaista keskustelua hänellä ei kuulemma ollut aikaisemmin ollut.
Kiitos sinulle itsellesi Harri! Keskustelu oli varmasti viikon mielenkiintoisin. Teillä kaikilla on hieno lukio, jolla on erikoinen historia. Espoonlahteen on siirretty Töölöstä Helsingin suomalainen yksityislyseo, kun kaupungista alkoi nuoriso vähetä ja lähiöön tarvittiin uusi lukio. Säätiö rakennutti tämän nimenomaisen talon ja lahjoitti sen Espoon kaupungille.
Viimeinen Helsingistä lyseon mukana muuttanut opettaja jäi vastikään eläkkeelle.
Tällaisella asenteella työtään tekeviä vaikuttajia Suomessa tarvitaan. Suuren kaupungin omituisuuksien kanssa voi tulla toimeen, mutta ei niihin tarvitse alistua! Meillä jokaisella on aina mahdollisuus ottaa askel tai montakin askelta eteenpäin. Me jokainen voimme kantaa vastuuta: nostaa maassa olevan roskan, kannustaa työkaveria tai kokeilla uutta vaikka siinä voi epäonnistua. Täällä on kokeillaan uutta monella rintamalla, mutta ennen kaikkea täällä kohdataan ihminen ihmisenä. Helpompaa olisi mennä virallisen systeemin taakse piiloon ja tehdä vain se mitä meiltä odotetaan.
Onnea kaikkiin kokeiluihin! Kiitos teille muutamalle muullekin ihmiselle, jotka kanssani keskustelitte!
Mikkeli, Rantakylän yhtenäiskoulu
Odotin Mikkelin reissua innolla. Olen kuullut Rantakylän yhtenäiskoulusta sekalaisia huhuja. Rehtorin olen itsekin tavannut Prorexi-päivillä. Myöhäinen iltamatka junalla Mikkeliin, lyhyt hotelliyö ja pikainen taksimatka edeltävät tapaamista.
Koulu onkin minulle tutun paikan vieressä, lentokentän takana keskustasta katsottuna. Jyväskylän valtatie on lähellä. Siitä olen aika monesti ajellut Lappeenrannan kouluille.
Talo on aikamoisen nuhjuinen. Sisäänkäynti on samanlainen, kuin oman yläasteeni 70-lukulaiseen rakennukseen ennen remonttia: ulkona punaista tiiltä, teräksiset pariovet, matalahko kapea aula. Täällä talo on alkuperäisessä asussaan ja ihmisiä on paljon.
Oppilaat tervehtivät huomiota herättävän iloisesti. Savossa tämä varmaan on tapana.
Opettajainhuoneessa on väkeä. Kellon on jo kahdeksan, joten ihmisiä tulee ja menee. En kuule kenenkään valittavan kahvinkeittovuorosta, väärin täytetystä tiskikoneesta tai ikävistä oppilaista, ei edes säästä.
Tuttu rehtori tuleekin vastaan. Eräs koulun opettajista on ollut eilen puoli yhdeksän uutisissa. Minun käyntiäni varten paikalle huudellaan ihmisiä. Tieto- ja viestintätekniikkaa suunnittelevat esittäytyvät. Joku pahoittelee joutuvansa lähtemään pian toisaalle.
Ensivaikutelma on esimakua. Koko vierailu koululle on hengästyttävä kierros tekemiseen maailmaan. Rakennus ja sen ongelmat antavat juuri päinvastaisen kuvan kuin ihmiset. Rantakylässä ollaan pari askelta edellä tavallista ajatusta. Pelkän tekemisen määrän kuvailu ei anna oikeutta, vaan ilmapiiri ja aktiivisuuden laajuus pitää kokea. Koululla ei ole yhtä idealinkoa, vaan suuri määrä ihmisiä innostaa toisiaan ja kehittää toimintaa yhdessä. Kouluun tutustuvien kävijöiden määrä ei ole sattumaa. Ei ole myöskään sattumaa, että sen kanssa halutaan yhteistyöhön.
Muutaman opettajan kanssa ehdin vaihtaa ajatuksia kahdestaan. He kehuvat Eija Tynkkystä ilmapiirin luonnista ja aloitteellisuudesta. Rehtori rohkaisee aktiivisuuteen ja toimintaan.
Näen monenlaista nopeasti. Eri aineiden opettajat ja luokanopettajat ovat tehneet monenlaista, kokeilevat asioita, tekevät töitä ”niin kuin itselle tehtäisiin”. Espoonlahden rehtori Harri Korhonen mietiskeli aikaisemmin, että suomalaisen koulun huippuaikaa eräässä mielessä oli 90-luku, kun keskusvallan koulusääntely purettiin, koulutarkastajat ja oppikirjojen ennakkotarkastukset poistuivat. Silloin alkoi ennennäkemätön uuden kokeilun ja tekemisen meininki. Täällä hänen kuvaamansa henki on säilynyt. Innostuksen suhteen 90-luvulle jääminen olisi hyvä asia.
Täällä Mikkelissä on ensimmäinen kouluvierailuni tällä kierroksella, jossa kenenkään kanssa puheenaiheeksi ei nouse sivistysviraston, tilakeskuksen, tietohallinnon tai jonkin muun kunnan viraston toiminta tai kunnan sääntöjen asettamat rajoitukset. Jonkin verran harmitellaan koulurakennuksen remontin viivästymistä, turhaa työtä rakennuksen ja pihan suunnitelmien kanssa. Kuitenkin se jää sivuseikaksi. Tuntuu, että täällä onni ja tulevaisuus on paljon enemmän omissa käsissä.
Henkinen itsenäisyys ja vastuun kantaminen kouluna tuntuvat poikkeuksellisilta. En tarkoita tällä vähätellä ketään tai mitään kouluja. Kuitenkin täällä minusta tuntuu, että yhteiskunnan rajoituksiin suhtaudutaan toisella tavalla kuin yleensä. Kansalaisrohkeutta on kannustaa muita, nähdä mahdollisuudet ja toimia. Minulle Eija, hänen opettajakollegansa, ohjaajat ja kaikki muut koululla työskentelevät ovat innostava esimerkki. Toivon, että heille tarpeen tullen annetaan löysää säännöissä ja kunnan tai valtion käytännöissä. He ovat sen luottamuksen arvoisia.
Mikkelin kaupungin päättäjille terveiseni ovat: Kuunnelkaa ainakin tämän koulun ihmisiä. Heillä on fiksuja ajatuksia eivätkä he pyydä turhaan teiltä apua. Ainakin tästä koulusta kaikkien kuntalaisten kannattaa olla ylpeitä.
Matkapäiväkirjan mahdolliselle lukijalle: Huomioi, että näin ja koin muutamaan tuntiin tällä koululla paljon. Muistiinpano- ja vinkkilistaan koululta tarttui monenlaisia asioita. Niiden pureskeluun tarvitsemme aikaa. Julkaisemme niitä aikanaan.
Loppuvaikutelmani koululta kruunasi kaiken. Ajoin taksilla rautatieasemalle. Juna oli jo lähdössä muutaman minuutin päästä ja hieman jännitti miten ehdin ajoissa. Puheeksi tuli, kuinka erikoinen kouluvierailu minulla oli ollut. Taksinkuljettaja kyseli hieman ja kertoi sitten oman kokemuksensa. Hän oli aiemmin ajanut Rantakylän yhtenäiskoulun koulukyytejä. Oppilaat olivat olleet hänen uransa ajan huomaavaisimpia ja mukavimpia kuljettaa. Tavallisia auton pikkusotkuja tai käyttäytymisopetusta ei silloin arkeen ollut kuulunut.
Kiitos Eijalle, kiitos kaikille muille Rantakylän koulun aikuisille, kiitos oppilaille matkani kruunanneesta vierailusta!
-Jouni Lintu
Mikon käyntien yhteenveto tässä:
Muijalan koulu Lohja 14.11.
Muijalan koulu oli ensimmäinen koulu, jossa vierailin idearikkaan rehtorin etsinnässä. Saapuessani koulun pihaan koulun arkkitehtuuri teki minuun jo suuren vaikutuksen. Koulu oli ulkoisesti jotain sellaista, mihin ei ollut koskaan aiemmin törmännyt.
Koulun henkilökunta otti minut iloisesti vastaan ja koulun rehtori Kaarina Kuusiston kanssa saimmekin heti keskustelun käyntiin. Kaarinalle ehdotus oli tullut yllätyksenä, hän jopa ihmetteli, että miksi hän olisi idearikas, koska hän vain mahdollistaa ideoiden toteutuksen. Näin minullekin viimeistään valkeni, että sitä se idearikkaus taitaa koulussa ollakin, annetaan jokaiselle tilaa tehdä mielenkiintoisia asioita ja ideoida. Kävimme Kaarinan kanssa lävitse asioita, joita koulu oli tehnyt viimeisen vuoden aikana ja tässä ihan muutamia asioita listana.
- Eskarin kirjakassi
- Lapsien ja vanhempien lukupiiri
- DailyFive lukemaanoppimismenetelmä
- Lohjan kirjaston lukuvinkkijoulukalenteri
- weLearnit kansainvälinen videoprojekti
- Robotiikkaa legoilla ja Bee bot -roboteilla
Useampi eri opettaja kävi rehtorin huoneessa keskustelemassa kanssamme heidän hoidossaan olevista projekteista ja huomasin kyllä heti, että tässä koulussa ja sen ryhmähengessä oli jotain todella innostavaa.
Muijalan koulu on ollut Lohjalla tvt-käytössä kärkihankkeena. Koulun henkilökunta on jopa opastanut muiden koulujen henkilökuntaa tvt-käytössä. Minun käymistäni kouluista Muijalan koulu oli innostavin ja omilla pikku valinnoillaan idearikkain.
Odotan innolla Kaarinan ja opettajiston tapaamista uudestaan.
Tapulikylän koulu Lieto 18.11.
Koululle saapuessani huomasin, että koulurakennus oli varsin uuden näköinen. Löydettyäni oikean rakennuksen ja siltä Merja Ojalan, jota olin tullut tapaamaan, sainkin kuulla että rakennus oli 3 vuotta sitten valmistunut ja sen pihapiirissä on vielä vanhoja rakennuksia, jotka ovat opetuksen käytössä. Merja Ojalan kanssa tapaamisessa oli koulun rehtori Arna Pehrsson ja hän puhuikin hyvin lämpimästi Merjan tekemistä asioista koululla. Minulle kävi heti selväksi, että tällä koululla haasteet ovat varmasti muualla kuin tvt-asioiden hoitamisessa. Merja on koululla vararehtorina ja tuntiopettajana Merjan vastuulla oli saada hoidettua lukemattomista avustajista ja opettajista koostuva henkilökunta toimimaan ryhmänä ja hoitamaan sijaiset mahdollisesti omien avustajien joukosta, koska koulun kaikki oppilaat ovat erityisoppijoita. Ymmärsinkin, että tällä koululla idearikkaus onkin erinomaista ryhmädynamiikan hallitsemista ja erityisoppijoiden toiveiden toteuttamista.
Sain kuulla myös muutamia varsin hienoja tarinoita siitä, kuinka erityisoppijoita huomioidaan ja kuinka yksinkertaisetkin asiat saattavat auttaa joissakin erityistilanteissa. Muutamia asioita, joita koulu on tänä vuonna tehnyt tai joista he ovat kiinnostuneita seuraavassa listassa.
- Lukukoira
- Eläinavusteisuus
- Tabletit opetuksessa
- Ekapeli
- Verkostopalaveri vanhempien kanssa
- 10 sormijärjestelmä
Laitemäärän kasvatusta ja nykyistä tietotekniikkalaitteistojen parempaa toimivuutta he toivoivat. Tietotekniikka olisi kuitenkin tarpeellista erityisoppijoille.
TSYK Turku 18.11.
Turkuun saapuessani kirjauduin ensin hotelliin ja katsoin kartasta, että koululle oli vain 10 minuutin kävelymatka. Pitkän autossa istumisen jälkeen kävely kuulosti varsin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Koulu löytyi varsin helposti ja sisäänkäyntikin pienen etsimisen jälkeen. Koululla oli vastassa koulun rehtori Riikka Lindroos, joka oli ehdottanut apulaisrehtoria idearikkaaksi rehtoriksi. Vaihdettuamme muutaman sanan Riikan kanssa, vapautui Virpli Lieri opon hommistaan ja oli valmis keskusteluun.
Aulassa ollessamme keskustelimme vielä hetken erään opettajan kanssa, joka oli ollut vastaanottamassa säätytalolla palkintoa opiskelijoidensa kanssa vedenalaisen veistospolun suunnittelusta ja toteutuksesta. Tutustu veistospolkuun tästä.
Virpin kanssa keskustelimme koulun osallistumista moneen kilpailuun ja että heille on tullut paljon menestystä esimerkiksi luonnontieteiden kilpailuissa.
Koulussa on mahdollista painottaa opiskelua luonnontieteisiin, kuvataiteisiin ja merilinjalle. Nämä painotukset näkyivät varsin selvästi koulussa ja koulun tekemässä yhteistyössä turkulaisten yrittäjien sekä korkeakoulujen kanssa. Koulussa oli selkeästi hyvää tekemisen meininkiä ja opiskelijoille annetaan hyvät mahdollisuudet toteuttaa itseänsä lukuisissa projekteissa. Opiskelijat ovat myös käyttäneet heille annetun vastuun pärjäämällä hyvin kilpailuissa, joihin ovat osallistuneet.
Turun normaalikoulu 19.11.
Turun normaalikoulu oli majoitukseeni nähden toisella puolella Turkua. Matka sujui mukavasti autolla ja varsin iso koulurakennus löytyikin helposti. Opettajainhuoneen löytäminen olikin sitten jo aivan eri asia. Ystävällisen opettajan avustuksella tarpeeksi monta käännöstä ja rappukäytävää käytyämme löytyi hallintotilat ja henkilö, jota olin tullut tapaamaan, olikin jo odottamassa.
Lukion rehtorina toimii Marjut Kleemola ja juuri häntä oli ehdotettu idearikkaaksi rehtoriksi. Marjutin kanssa keskustelimme paljon sähköisistä kirjoituksista sekä myös koulun luonteeseen liittyen tulevista opettajista, jotka koululla ovat oppimassa opettamista. Marjutin mukaan nykyiset opettajaopiskelijat ovat jopa hieman konservatiivisempia tietotekniikan hyödyntämisessä opetuksessa, kuin heidän vakituiset opettajansa. Viesti varmaan olisikin yliopistoille selvä, että opettajaksi opiskelevia pitäisi vielä enemmän valmistaa tulevaan teknologiakasvatukseen ja tvthyötykäyttöön.
Koululla käytetään paljon tekniikkaa hyväksi opiskelussa ja seuraavassa listassa muutamia asioita, joita vuonna 2014 on painotettu.
- Töiden ja tiedostojen jakaminen sekä opettajilla että oppilailla
- Job Shadowing (TET Ei kahvin keittoa, vaan työn seurantaa)
- Läppärit olleet käytössä jo 6 vuotta ja omia läppäreitä viimeinen 4 vuotta
- Sähköisiin kirjoituksiin valmistauduttu
- Yritysten kanssa business management -kurssi
Koululla oli paljon asioita, joissa he ovat mukana ja yrittäjyys on vahvasti esillä. Koulu antaa varmasti tuleville opettajille tarpeeksi selkeän kuvan siitä, kuinka nykyaikana asioita hoidetaan sähköisesti erilaisia materiaaleja hyödyntämällä. Opetus on varmasti myös laadukasta ja mielekästä kaikille opiskelijoille.
Kyröskosken koulu Hämeenkyrö 27.11
Tapasin koulun rehtorin Ilkka Jyväsjärven hänen huoneessaan. Koulun tilat vaikuttivat varsin uudenaikaisilta. Ilkka ei ollut vielä tässä vaiheessa tiedottanut opettajistoon, että mistä on kyse. Keskustelin ensin Ilkan kanssa hänen huoneessansa koulun tvt-asioista ja koulun kuulumisista. Ilkalla oli monia hyviä idoita koulun toimintaan, mutta toimimaton atk-luokka hidastaa tvt-käyttöä. Opettajistoon päästyäni kerroin opettajille mistä on kysymys ja he olivatkin varsin otettuja koulun ja rehtorin saamasta kunniasta. Opettajilla oli toiveita tablet-laitteiden lisäämisestä ja koulutuksista. Idearikkautta oli monella saraa, mutta varsinaisia projekteja tai yksittäisiä asioita tvt-ideoista ei ollut kertoa.
Emäkosken koulu Nokia 27.11
Emäkoskella huomasin, että koululla oli todella isot ulkotilat verrattuna moneen muuhun ja niitä myös hyötykäytettiin. Kentällä oli paljon pallon potkijoita ja heittäjiä. Koulun rehtorin kanssa keskustelimme siitä, että koulu on erittäin liikuntapainotteinen. Koulu on osallistunut koulujenvälisiin kilpailuihin ja pärjännyt niissä. Koulu sijoittui esim. YLE:n kanavilla nähdyssä Taisto-kilpailussa yhdeksänneksi. Koulussa on koettu myös tärkeäksi terveys ja esim erilaiset istuimet luokkatiloissa, sekä seisomatyöpisteet. Koulussa oli myös tvt-asiat kunnossa ja niihinkin on tarkoitus vielä panostaa tulevana vuonna.
Juhannuskylän koulu Tampere 28.11
Juhannuskylän koulun ulkotilat olivatkin Nokian jälkeen selvästi pienemmät ja koulun tarjoamat virikkeet ovatkin varmasti jotain muuta kuin pallopelejä ulkokentällä. Koululla on varmasti pitkä historia ja tilat olivat kyllä mukavan historiallisen näköisiä.
Esa Parkkali olikin tapaamisen alkamisen aikana saattamassa loppuun ulkomaalaisen vieraansa vierailua, mutta saimme pikaisesti oman keskutelumme käyntiin. Koululla on ollut monia tvt-asioita kokeilussa ja minulle reissusta parhaiten jäi mieleen www.taz.fi. Team Action Zone palvelulla pystytään tekemään erilaisia sijaintiin liittyviä haasteita oppilaille. Esimerkkinä tutustua kaupungin historiaan tai vaikka yritysten tutkimiseen.
Koulusta löytyi myös varsin vaikuttavia oppitiloja. Esimerkkinä täysin akustoitu kelluva valvontahuone ja yliopiston kanssa yhteistyönä tehty opetustila, jossa oli suuntaavia kaiuttimia joilla saadaan tietylle ryhmälle kuulumaan tietty äänimaailma.
Otalammen koulu Vihti 13.11
Tapasin Annukka Leutosen kuumapop tilaisuudessa kirkkonummella. Annukka on meidän asiakkaamme ja halusinkin saada myös tuntumaa minkälaisia asioita meidän omat asiakkaamme ovat tekemässä. Sain Annukalta tapaamisen jälkeen sähköpostin johon hän oli kerännyt opettajilta heidän käyttämiään palveluita ja tekemisiä tässä lista muutamista.
- Englannin luokassa käytössä Quizlet-sovellus padeilla ja omilla mobiililaitteilla.
- Sähköinen peda.net -alustainen opo-kirja
- Kuviksessa töitä esitellään fb-sivulla (kuvis +kässä) ja pinterestiä käytetään ideoiden keräyspaikkana
- Äidinkielen lehtori Nina Rantapuu asiat löytyvät hänen blogistaan
- Tiedonhakua läppäreillä, padeilla, omilla laitteilla. Käytämme pelillisiä sovelluksia Kahoot, Tryfeet.Dojo (käytös), Storybird
- Edmodossa eri oppiaineisiin liittyviä tehtäviä, linkkejä jne. (oppikirjaton opetus).
- Ylen Uutisluokka- päivä Areenasta
- Annukan oma blogi http://koulunjohtamista.
blogspot.fi
-Mikko Jokinen
Minnan kouluvierailut:
Hönttämäen koulu, Oulu
Seppo Saloranta
Tervajoen koulu
Tuulia Halkola
Törnävän koulu, Seinäjoki
Kimmo Rantanen
Seinäjoen lyseo
Kaisa Isotalo
Kiteen lukio
Kyösti Värri
Kesälahden koulu, Kesälahti
Mervi Puukko
Arppen koulu, Kitee
Arja Makkonen
Kummun koulu, Outokumpu
Minna Lemmetyinen
Koulujen kertomukset tulossa myöhemmin
-Minna Kela
Viimeisimmät kommentit