TVT:n koulukäytön vaatimukset ovat muuttuneet reilussa vuodessa radikaalisti. Muutoksen rajuus johtuu siitä, että nyt kolme toisistaan riippumatonta tekijää ajaa muutosta. Aiemmin vain yksittäiset tekniset uutuudet tai hallinnon tukiohjelmat vaikuttivat tilanteeseen yksi kerrallaan.

1) Opetussuunnitelman muutos

Syksystä 2016 alkaen käytössä olevassa opetussuunnitelmassa TVT:tä käsitellään useista eri näkökannoista. Se ei ole enää vain tiedonhaun ja muokkaamisen väline, vaan paljon muutakin. TVT:lle on mielekkäitä sovelluskohteita kaikkiin oppiaineryhmiin.

Opetustilanteet ovat moninaisia. Tämän takia käyttötavatkin ovat erilaisia. Erilaisille laitteille tulee mielekkäitä omia paikkojaan ja käyttötapojaan. Tietokoneluokassa istuminen ei auta liikuntatuntia. Pädeillä tutkielman kirjoittaminen on koululla yhtä hankalaa kuin kotisohvalla. Työkalu tehtävän mukaan -ajattelu kasvaa uuden opetussuunnitelman mukana.

2) Sähköinen yo-koe

Sähköinen ylioppilaskoe on jo nyt mullistanut lukion tvt-ajattelun. Vuosi sitten ei vielä ollut edes varmaa millä laitteilla koe tehdään. Nyt lukiossa on selvää, että kannettava henkilökohtainen tietokone on ainoa mielekäs tie.

Sähköinen lukio on kirjoituksia laajempi asia. Kokonaisuus on vielä hankala hahmottaa, mutta suunta on jo selvästi näkyvissä. Lukioiden opetus ja oppimisen välineet hyödyntävät entistä enemmän sähköistä materiaalia ja ryhmätyöskentelyä tvt:n avulla.

Avoinna on edelleen monia käytännön asioita, mutta kaikkialla touhutaan. Vastaani on tullut jo kuntia ja lukioita, joissa juhlasalien parkettien alle on asennettu verkkokaapeleita. Toisissa lukioissa opiskelijoiden kannettaviin tietokoneisiin on satsattu paljon; laitteiden tyypit ja sopivuus on huolella mietitty koko opiskeluajan tarpeisiin.

3) BYOD

Omat mobiililaitteet ovat kouluissa. Oma, tarkoittaen omistajuutta, on ollut väistämätön seuraus ensimmäisistä mobiililaitekokemuksista. Aluksi ostettiin koulujen käyttöön ipadeja. Niitä tuli muutamia kymmeniä koulua kohti. Opettaja varasi laitteet luokalleen, kantoi laatikon varastosta luokkaan ja jakoi ne. Kokemukset olivat hyviä.

Käyttö laajeni ja tavalliset opettajat seurasivat pioneerien jäljillä. Yllättäen kokemukset eivät enää olleet varauksettoman hyviä. Kaikki eivät sivuuttaneet suurta laitteiden kantelun, latauksen ja säätämisen työtä olankohautuksella. Amerikasta on jo pari vuotta kuulunut, että koulujen yhteiskäyttöisiä pädejä myydään pois.

Yhteiskäyttöinen mobiililaite toimii huonosti

Mobiililaitteiden mahdollisuus on siinä missä ne ovat hyviä – henkilökohtaisuudessa. Oppilaan itse kouluun tuoma laite ei juoksuta opettajaa. Hänen ei tarvitse huolehtia sen latauksesta tai ohjelmistopäivityksistä. Oppilaalle oma laite on tuttu eikä opettajan aika mene peruskäytön opastamiseen.

 

Verkkoyhteyksien merkitys

Koulussa laitteiden käyttö kasvaa rajusti näiden muutosten vuoksi. Kasavuoren koulukeskus, yläkoulu-lukio, on hyvä esimerkki. Noin 700 oppilaan koululla on 400 tietokonetta. Niiden lisäksi lounaan jälkeisinä ruuhkatunteina on yli 1200 langatonta laitetta kytkeytyneenä yhtaikaa verkkoon. Suurin osa niistä on oppilaiden ja opettajien omia laitteita.

Langattoman tiedonsiirron ja koulun Internet-yhteyden toimivuus on ehdottoman tärkeää. Ilman niitä laitteet ovat turhia. Vertailukohtaa koulujen verkkoliikenteen määrälle ei muualta ole. Yritysten tarpeisiin tehdyt verkot eivät saa samanlaista kuormitusta kuin kouluissa.

Kaiken digioppimisen ensimmäisenä esteenä tietoliikenne. Ilman sen ja laitteiden luotettavuutta ei uusilla oppimateriaaleilla tai yhteistoiminnallisen oppimisen välineillä voi tehdä mitään.

 

Jouni L.